Jonkun historiavoimapaperipussit
Jo 1800-luvulla, jolloin laajamittainen vähittäiskauppa ei vielä ollut syntynyt, ihmiset ostivat yleensä kaikki päivittäiset tavarat ruoka- tai asuinpaikan lähellä olevasta ruokakaupasta. Nämä päivittäiset tarpeet pakataan puutynnyreihin, kangaskasseihin tai puulaatikoihin ja toimitetaan irtotavarana ruokakauppaan, mutta niiden myyminen kuluttajille hajallaan on päänsärky. Ihmiset voivat käydä ostoksilla vain korien tai kotitekoisten pellavalaukkujen kanssa. Tuolloin paperinvalmistuksen raaka -aineet olivat edelleen juuttikuitua ja vanhaa pellavakangasta, heikkolaatuisia ja niukkoja määriä, mikä ei pystynyt edes täyttämään sanomalehtien painamisen tarpeita. Noin vuonna 1844 saksalainen Friedrich Kohler keksi puumassapaperin valmistustekniikan, joka edisti suuresti paperiteollisuuden kehitystä ja synnytti epäsuorasti historian ensimmäisen kaupallisen paperipussin. Vuonna 1852 amerikkalainen kasvitieteilijä Francis Waller keksi ensimmäisen paperipussinvalmistuskoneen, joka sitten mainostettiin Ranskaan, Britanniaan ja muihin Euroopan maihin. Myöhemmin vaneripaperipussien syntyminen ja paperipussin ompelutekniikan kehittyminen tekivät irtotavarakuljetuksiin käytetyt puuvillapussit korvattuina paperipusseilla.
Puhuttaessa ensimmäisestä voimapaperipussista ostoksille, se syntyi vuonna 1908 St. Paulissa, Minnesotassa, Yhdysvalloissa. Paikallinen ruokakaupan omistaja Walter Duvina, edistääkseen myynnin kasvua, alkoi löytää keinoja, joiden avulla kuluttajat voivat ostaa enemmän tavaroita kerralla. Du Weiner uskoo, että sen pitäisi olla esivalmistettu pussi, joka on halpa ja helppokäyttöinen ja kestää vähintään noin 75 kiloa. Toistettujen kokeiden jälkeen hän lukitsi pussin tekstuurin päällevoimapaperi, because it uses the long conifer pulp of wood fiber, and in the cooking process, it is treated by chemically mild caustic soda and soda sulfide chemicals. The original strength of wood fiber is less damaged, so the final paper produced has tight connections between the fibers, the paper is tough, and can withstand greater tension and pressure without breaking. Four years later, the first voimapaperi bag for shopping was born. Its bottom is rectangular, which has a larger volume than the traditional V-shaped bottom paper bag. A rope runs through the bottom and both sides of the bag to increase its load-bearing capacity, and two pull loops are formed on the upper end of the paper bag that are convenient for people to lift.
